Aivan, sain vihdoinkin itselleni tuon Panicin Karma Policen. Tai siis, on minulla se ollut aiemminkin, mutta nyt sain sen version siitä, missä ei ole otettu sitä "this is what you get, when you fuck with us" :sia pois. Olen nyt hyvin iloinen ja aion kuunnella sitä repeatilla ihan kokoajan, enkä siis ole addiktoitunut.

Hmm, sitä tässä pohdiskelin, että miten on mahdollistia upota aina vain syvemmälle ihastukseen, lähentelee jo kovasti rakkastumista, jonkun bändin kohdalla. Kun, olenhan minä Panicista tykännyt jo reippaasti yli vuoden, joskus 2006 vuonna kuunnella aloin, niin tuli ensimmäinen levykin silloin mukamas, niin että miten nyt, tässä kuukauden sisällä on ihan umpi rakastunut vasta? Eikä se millään voi johtua noista uusista biiseistä, en usko oikeastaan, koska vanhempi on silti kaiketi lähempänä sydäntä. Vaikka ei voi valittaa, nuo uudet on ihan äärettömän ihania, eihän se Pretty. Odd. nyt ihan täydellinen makuuni ole, mutta kyllä siltä kovasti pidän.

Things are shaping up to be pretty odd.

En tosiaankaan tiedä mistään mitään, olen vain hyvin rakastunut tähän nyt. Eikä sekään tunnu riittävältä, tahtoisin kovasti vielä jotain enemmän, mutten osaa sanoa mitä se on. Kovasti tahtoisin ainakin livenä nähdä, enemmän kuin kovasti, pala tarve nähdä heidät livenä! Ehkä olen yksinkertaisesti hiljaa tästä aiheesta, kaikki varmaan naurat kuollakseen. Vaikken uskokkaan, että tätä kovin moni lukeekaan, niin silti, harvinaisen typeriä asioita kirjoitan taas.

Rakkauskin on melkoisen kummallinen käsite. Eri ihmisille se tarkoittaa erilaista tunnetta, oletan. Oikeastaan, oletan sen olevan niin vähän kaikkien tunteiden ja asioiden kanssa, koska kuitenkin jokaisella pitäsi olla oma mielipide ja näkemys asioista. Toki nekin kohtaavat toisinaan. Mitä tästä muuten tulisi, jos kukaan ei näkisi mitään asioita samalla tavoin, en millään tahdo edes ajatella.

***

Huomaamattani luisui tämäkin päivä läpi sormien. Mitään en ole saanut aikaiseksi. Eikun, tein yhden 50-vuotis lahjan, mutta se nyt onkin tehty lähinnä siksi, että äiti lupas mulle t-paitoja jos painan nyt tuollaisen jonkun näköisen typerän tekstin sen ystävän miehelle lahjaksi. Jää nähtäväksi aionko itse edes mennä mukaan niille synttäreille. Tai ei ne kuulemma ole synttärit, tai siis on, muttei mitkään isot juhlat. Ehkä menen, saisi istua autossakin miltei kaksi tuntia. Voisi vaan kuunnella musiikkia kuulokkeista ja istua ja ajatella. Olisihan se ehkäpä ihan mukava tapa viettää viimeinen lomapäivä. Paitsi, pitäisi varmaan ottaa yhtesikunnan tai englannin kirjat mukaan ja koettaa lukea kokeisiin samalla.

Tahdon nukkua huomenna pitkään. Tahdon olla vähintääkin omaitsene ja nukkua yli puolen päivän. En todellakaan nauti siitä, että päivä tuntuu kuolettavan pitkältä ja tylsältä, kun herää jo 10 ja 11 välissä. En todellakaan. Mutten huomenna varmaankaan voi, kun äiti tulee huoneeseeni ja herättää kysyäkseen lähdenkö synttäreille. Ei mukavaa. Ja se tekee sen silloinkin jos olen jo ilmoittanut etten ole lähdössä. Se toivoo, että olisin vaihtanut mielipidettäni. Ehkä laitan lapun oveen, missä ilmoitan, mitä olen tekemässä, sillä en ole päättänyt sitä tosiaankaan vielä.

Taidan painua takaisin Murderille, vaikkei sielläkään mitään ole tapahtunut, ei kuitenkaan ole.